Jo toinen päivä maaliskuuta... Huh huh! Aika viilettää kovaa vauhtia eteenpäin, niin ettei itse pysy perässä  Olen tässä kohta juuri lähettelemässä hakemusta opiskelupaikkaa varten, saas nährä nappaako.

Lähettelin työhakemusta viime viikolla myös erääseen paikkaan ja nyt odottelen että kuuluuko mitään. Onhan noita työhakemuksia tullu silti läheteltyä ja osasta kuuluu jotain mutta suuresta osasta ei. Nyt on kyllä silti sellainen paikka hakusessa että pitää olla peukut pystyssä että EDES haastatteluun pääsis.

On nyt ihan pakko laittaa kuva meidän persoonakoira Pumbasta...

Eikös ole ryhdikäs poika, mitä häh??

Lisään myöskin parit korukuvat tuonne korusivulle.

Pähkäilyä

Kyllä on taas tänään tullu mietittyä näitä ammatillisia asioita. On se kumma kun vielä 27-vuotiaana joutuu miettimään että "Mitä musta tulee isona"... Monella kaveripiirissä on jo lapsia, oma talo ja kunnon työ. En mä nyt sano ettei mulla ole kunnon työtä, mutta jotenkin keskeneräiseltä tuntuu ammatillisesti... Vaikka eipä kai tää elämä tule koskaan valmiiksi, koska eihän tää nyt mikään paketti ole tyyliin: "Kun saan tän bemarin ja 200 neliön omakotitalon, kaksi vuotta mua vanhemman miehen joka tienaa tosi hyvin ja kolme lasta niin avot!" Elämä nyt ei koskaan ole valmis.

Mutta siitä ammatista... Kun pääsin ylioppilaaksi, oli jo monta suunnitelmaa menny uusiksi. Alunperin tähtäsin lukion alussa koneinsinööriksi kouluttautumiseen (nyt tulee nauru ), mutta eipä mulla ollut haluja nähdä tarpeeksi vaivaa matikan eteen, joten se siitä. Taideaineet ovat aina menneet hyvin, varsinkin kuvistunnit oli mahtavia ja niitä olis saanu olla paljon paljon enemmän! Ensimmäiseksi siis hainkin kuvataiteilijan koulutukseen ammattikorkeaan, mutta en päässy... Enkä tietenkään sitten sen yhden hakemisen jälkeen ole enää hakenu, siitäkin jo näkee että olen malttamaton sielu, toiset kun hakee vuosittain niin pitkään että pääsevät haluamaansa paikkaan, mutta en minä...

Pääsin toisen hakutoiveen paikkaan, sekin siis ammattikorkea ja kaupallinen ala. Tradenomiksi piti valmistua yritysviestinnän koulutusohjelmasta... Kun päästiin ekan syksyn jälkeen jouluun, olin jo havainnut koulutuksen minulle epäsopivaksi (hienosti sanottuna) ja siihen se vaunu tyssäsi, toukokuussa lopetin. Olin vuoden töissä ja hain seuraavana keväänä kosmetologikouluun jonka sitten suoritinkin loppuun ja ihan ok todistuksellakin vielä. Kosmetologeja vain tarvitaan loppujen lopuksi todella vähän ja omaa yritystä en oo ollu valmis perustamaan.

Kosmetologiksi valmistumisen jälkeen olin puoli vuotta työttömänä ja sitten hain töihin puhelimen vältyksellä tehtävään asiakaspalvelutyöhön. Lopetin aika äkkiä kyseisen työn kun vessakäynnitkin kytättiin, mikä tuntui hölmöltä. Ja ihmiset langan toisessa päässä vissiin luulivat että toiselle voi sanoa mitä vaan...öh, no niin varmaan voikin kun vaan sanoo!  Varsinkin juopuneet ihmiset on "kohteliaita".

Seuraavaksi pääsin kultaseppäkouluun. Viihdyin todella hyvin, kunnes sairastuin jo parin kuukauden opiskelun jälkeen keuhkoputkentulehdukseen. Yskein ja yskein, kävin lääkärissä ja söin antibioottikuureja sekä kortisonia. Käytin inhalaattoria. Lääkäri alkoi ensimmäiseksi epäilemään syylliseksi eläinallergiaa... Itse epäilin aivan muuta ja tosi on että kun muutin pois asunnosta jossa opiskelupaikkakunnalla asuin, oireet hävisivät parissa viikossa. Koulu tosin oli siinä vaiheessa pilalla ja hitsi..! Olisi kyllä pitänyt nostaa meteli kämpästä, mutta olin vaan niin typertynyt...

Siitä asti olen pähkäillyt ja miettinyt päivin ja öin että mitäs nyt tekis. Ja oikeastaan mietein juuri tänään. Kultaseppä olisi ehkä kuitenkin se juttu kun taiteen tekemisestä pidän, toisaalta parturi-kampaajakin olisi hyvä lisä kosmetologin tutkintoon... Aaaargh! Täytyy jatkaa mietintämyssyn pitämistä, kesti se sitten vaikka mihin asti.

Lisäsin oman sivun harrastustani eli korujen tekemistä varten. Kesti päivittyä hetken ja malttamattomana jo ihmettelin että mikäs on vialla kun ei lainkaan näy... No ilmesty se sinne.

 Nyt taidan kuitenkin harkita nukkumaan menoa, koska töihin tarvitsisi aamulla mennä. Aamuihminen en ole ollut ikinä . Tunnetusti tulee kuitenkin vielä tässä kukkuiltua tunti ja toinenkin vaikka kuinka olisin menossa nukkumaan, heh heh. Arvasit oikein, olen yöihmisiä. Viikonloppu on taas mennyt äkkiä vaikka juuri oli perjantai mutta niinhän ne aina. Mutta hyvää yötä ja huomenna töiden jälkeen voisi taas jatkaa kehittelyä ja kirjoittelua.

Tässä kirjoittaja ja maailman paras koira (ainakin minun mielestäni ) Pumba.

Koitan nyt ensialkuun kokeilla että mites tää bloggailu oikein toimii ja sivujen muokkaus kun on lukioaikojen atk-tunnit jo unohtuneet... Ehkä oikeaa asiaakin alkaa pian muodostua.